Miksi juuri Jerry?

Monesti saan vastailla kysymykseen: Miksi sinä pidät juuri Jerrystä? joten senpä takia ajattelin kirjoittaa postauksen siitä, miksi olen tykästynyt juuri tuohon hölmöön, vähän tyhmään ja hassuun, mutta silti niin täydelliseen  ja ihanaan poniin. Toivottavasti tällä postauksella saatte vastauksen tuohon kysymykseen.

Aloitetaan vaikka siitä ajasta jolloin menin Jerryllä ekoja kertoja. Se taisi olla vuonna 2010 kesällä leirilläni. Itse en oikein poniin ekoilla kerroilla tykästynyt, sillä silloin Jerry oli vain pukkikone enkä saanut sitä ollenkaan toimimaan. Menin sillä tuolloin myös leirikisat, jossa olin viimoinen, jos hylättyjä ei lasketa. Meidän tarinamme ei siis Jerryn kanssa todellakaan ollut rakkautta ensisilmäyksellä..

2010 syyskuussa vaihdoin vakituisesti käymää kiviharjussa. Minulla ei kiviharjussa tuolloin ollut lempihevosta, joten en lähes koskaan toivonut tunneille ketään. Yhtenä kertana kuitenkin sain estetunnille Jerryn. Tämäkin tunti oli täys kaaos ja tipuin muistaakseni 4krt.. Jostain kumman syystä en menettänyt hermojani  tuolloin tälle ponille ja päätin toivoa sitä uudelleenkin..

Tuolta ajoilta asti olen ratsastanut Jerryllä säännöllisesti. Hui kamala meillähän on jo kohta 2v. täynnä yhdessä. <3 Pikku hiljaa aloin kiintymään ja kiintymään tähän poniin. 2011 vuonna minut otettiin valmennusryhmäänkin mukaan ja sain ratsukseni Jerryn. Perusteluna kai se kun ajateltiin että se voisi hyvin alkaa toimia minun allani.

2011 vuonna meidän treenaamisemme alkoi. Valmentauduimme aluksi 2 krt viikossa, mutta keväämmästä se muuttuikin jo 3 kerraksi viikossa. Aluksi meillä ei Jerryn kanssa ollut minkään näköistä yhteisymmärrystä ja tipuinkin lähes joka tunti, kun poni ei kerta kaikkiaan halunut työskennellä..

Helmikuun alussa meidän työn tekomme alkoi oikeasti näkyä ja tuottaa tulosta. Me ymmärsimme toisiamme ja teimme suht. hyvää yhteistyötä. Yritystä ei puuttunut! Tähän voimme jättää historiikin kirjoittamisen. Kaikille varmaan selvisi miten olemme Jerryn kanssa luottamustamme rakentaneet.

"Luota muhun! Mä luotan suhun<3"

Mutta kysymyshän kuului: Miksi juuri Jerry?

Täydellistä vastausta vieläkään en osaisi antaa. Tykkään Jerrystä, koska se on poni johon luotan 110%, maailmasta ei löydy asiaa jota sen ponin kanssa en uskaltaisi tehdä. Kukaan tuskin ei voi väittää etteikö Jerry luottaisi minuun edes vähäsen: Se seuraa minua kuin koira vaikken taluttaisi, seisoo pestessä ihan paikallaan vaikka en pidä siitä kiinni, seisoo karsinassa vaikka ovi olisi auki yms. Näitä asioita on lukematon määrä. Osalle nämä ovat pikku asioita, sillä moni hevonen tekee näin. Mutta minulle nuo ovat oikeasti merkittäviä asioita, sillä Jerryn luottamusta ei ole ollt helppo saada! Voisinpa oikeastaan väittää että kyllä, minun ja Jerryn luottamus on molemmin puoleista.

Vaikkei ratsastus se pääasia hevosen kanssa toimisessa ole niin onhan sekin tietty 1 syy miksi Jerrystä pidän. Olen ratsastanut ponilla niin kauan kuin jaksan muistaa ja tiedän täydellisesti miten se poni toimii. Meitä harvoin näkee tunnilla yhdessä tappelemassa liikutaanko vai ei. Tehdäänkö töitä vai ei. Me mennään eikä meinata!

This love is really true <3

Jerry on oikeasti upeinta mitä mulle on elämässäni tapahtunu. Hetkeäkä ton ponin kanssa vietetystä ajasta en vaihtaisi pois! Vaikka Jerry onkin vain tuntipolle, ei se tarkoita ettenkö voisi rakastaa tuota ponia koko sydämmestäni<3 Jerryllä on niiin paljon annettavaa kaikille! Vaikka jotkut sanookin et se on ihan tyhmä, ei se liiku tunneil, inhottava poni jne, mut ne jotka noin sanoo ei olekkaan saanu kokea Jerryn kanssa sitä mitä mä oon kokenu. Jerryn luottamus pitää vaan voittaa itselleen, jotta huomais miten paljon annettavaa tol ponil oikeesti on!

Mulla on ennenki ollu suosikki- ja hoitohevosiakin, mut yhteenkään niihin en oo näin kiintyny. Mä oon varma et jos Jerry nyt lähtis pois mun elämästä, niin mun maailma varmast romahtais, mut ei mietitä sitä nytte.. Me eletään tässä hetkessä!

What ever I do, I do it for you<3

Sen mitä haluan teille vielä sanoa on se, että vaikka mun ja Jerryn meno ei aina oo ollu tai tuu olemaankaan täydellisimmästä päästä, molemmille sattuu paljon virheitä. Mun ratsastuksessa on paljon parannettavaa ja virheitä. Niin se mitä tässä yritän nyt kertoa on, että me pyritään hakemaan vaan yhteisiä onnistumisia ja ilon hetkiä et molemmilla ois hyvä fiilis.

Tiedän että munki hyppytyylist oli tehty ht.nettiin joku kaunis juttu, mutta mitä väliä?! Ei kaiken tarvitse aina olla niin teknillisesti oikein, pääasia on mielestäni se että pidetään hauskaa ja nautitaan elämästä! Aina epäonnistumisia seuraa myös onnistumiset, sitä ei kukaan voi kieltää!

Tämä taisi nyt olla tässä. Kiitos kaunis jos jaksoit lukea loppuun asti! :)

Rakkautta ei voi mitata <3

Ps. Yritän parhaani mukaan päivittää tän blogin viimeistään viikonlopun jälkeen kunnolla ajantasalle, kirjoittelen pari puuttuvaa tuntipostausta yms. :))

We must stand together <3<3